Ratsastuksenopettajan mietteitä hevosen ja ihmisen yhteiselosta.

Muistatko sen ajan, kun ajoit ensimmäisiä autojasi? Niitä vanhoja ooppeleita, volkkareita ja tojoja. Muistat varmaan, että jossain niistä piti kytkintä painaa kaksi kertaa että sai vaihteen päälle. Tai että johonkin piti pukea talvella kaikki ulkovaatteet päälle ja varustautua raaputtamaan jäätä tuulilasin sisäpuolelta matkan aikana, koska lämmityslaite luonnollisesti oli rikki. Tarinan opetus tähän asti on, että ihminen muutti tarpeen mukaan omaa käytöstään saadakseen menopelin toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla, koska sillä ajettiin mikä oli tarjolla.

Nykyään tilanne on toinen. Kun kännykkään tulee uusi, päivitetty käyttöliittymä, koko vehje menee vaihtoon. Tai kun löytyy helpompi ratkaisu mihin tahansa arkipäivän pikku ongelmaan, se otetaan käyttöön. Pääasia on että itse voidaan jatkaa entiseen malliin.

Hevosen kanssa tämä ei kuitenkaan toimi erityisen hyvin, hevosen käyttöliittymä lienee päivitetty joskus 10 000 vuotta sitten, ehkä.

Monet tahot korostavat nykyään säännöllisin väliajoin, että ympäristö tai olosuhteet pitää luoda sellaiseksi, että toiminta on turvallista, mukavaa, aurinkoista, sujuvaa tai ylipäätään sellaista, että kukaan ei pahoita mieltään. Olemme niin tottuneet siihen, että asiat ovat meidän kannaltamme paremmin kun muutamme toimintaympäristöä, silloin voimme porskuttaa edelleen itse vanhaan malliin.

Mutta se hevosen käyttöliittymä, kun se ei toimi niin. Hevosen voi kouluttaa ja käsitellä niin, että sen kanssa toimiminen on mukavaa, helppoa ja turvallista, mutta hevosen perusominaisuudet säilyvät silti ennallaan. Ja niiden ominaisuuksien kanssa toimittaessa ihmisen on muutettava omaa käytöstään, jotta toiminta olisi edelleen mukavaa, helppoa ja turvallista. Hevoset pelästyvät, jännittyvät, ilottelevat, ryntäävät, pukittelevat, nousevat pystyyn, kääntyvät salamana ympäri, piehtaroivat välittömästi harjaamisen jälkeen, ovat vinoja ja liikkuvat hitaammin oikealle kuin vasemmalle. Eikä se useinkaan siitä vaihtamalla parane. Kun hankimme uuden, paremman ja suorituskykyisemmän hevosen tilalle, se tekee nuo samat asiat, mutta nopeammin ja vahvemmin.

8-kulmaisten puomien aikaan opittiin nopeasti vetämään varpaat alta pois kun hevonen siirsi jalkaa. Kokemus opetti. Opittiin väistämään vetämällä kylki sivuun kun hevonen yritti purra. Jos hevonen pyöri, se sidottiin kiinni. Tavaroita ei jätetty käytäville ja ovet avattiin auki asti kun hevosia kuljetettiin tallista ulos ja talliin sisään. Hevosia harjattiin jotta ne pysyisivät puhtaana ja kiikkerillä hevosilla ratsastaessa tuli hyvä tasapaino. Kun tiputtiin, noustiin takaisin kyytiin. Hevosen ei niin käytännölliset,  joskus ihmisen kannalta epämukavat ominaisuudet tekivät meistä nopeampia, ketterämpiä, paremmalla maalaisjärjellä varustettuja. Oma käytös ja toimintapa muutettiin niin, että pärjättiin hevosten kanssa, niiden oikeastikin nykypäivän mittapuun mukaan vihaisten ja hankalien kanssa. Monesta hankalasta ja vihaisesta tuli sen vuoksi ajan kanssa kiltti, mukava ja helppo käsitellä. Muistatko? Tiedän että muistat.

Käyttöliittymäyhteiskunnassa on toimimaton vehje aina vaihdettavissa, mutta kehittääkö se meitä ihmisinä? Mitä ominaisuuksia? Olemmeko sen jälkeen nokkelampia, fiksumpia ja loogisempia? Vai vain mukavuudenhaluisempia ja alhaisemmalla stressinsietokyvyllä varustettuja?

Kun hevonen on oma itsensä, iso, vahva, nopea ja pelkää ihmisen mielestä käsittämättömiä asioita, paras ratkaisu on päivittää oma käyttöliittymä. Ryhtyä nopeammaksi, herkemmäksi, valistuneemmaksi ja rauhallisemmaksi niin että hevonen voi olla mukava, kiva ratsastaa ja helppo käsitellä. Jos hevonen on vino ja vahva, tee itsestäsi suorempi, tasapainoisempi ja hyväkuntoisempi. Auringon paistetta joka päivälle se ei takaa, mutta sateella on luonnossa kauniita harmaan sävyjä ja kun hevonen on loimitettu, itsellä kuppi kuumaa kädessä ja suitset odottavat putsaustaan, siinä on kaikki.

Minkki Peltonen

Ratsastuksenopettaja

hibaby