Hevosen käyttöliittymä
Ratsastuksenopettajan mietteitä hevosen ja ihmisen yhteiselosta.
—
Muistatko sen ajan, kun ajoit ensimmäisiä autojasi? Niitä vanhoja ooppeleita, volkkareita ja tojoja. Muistat varmaan, että jossain niistä piti kytkintä painaa kaksi kertaa että sai vaihteen päälle. Tai että johonkin piti pukea talvella kaikki ulkovaatteet päälle ja varustautua raaputtamaan jäätä tuulilasin sisäpuolelta matkan aikana, koska lämmityslaite luonnollisesti oli rikki. Tarinan opetus tähän asti on, että ihminen muutti tarpeen mukaan omaa käytöstään saadakseen menopelin toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla, koska sillä ajettiin mikä oli tarjolla.
Nykyään tilanne on toinen. Kun kännykkään tulee uusi, päivitetty käyttöliittymä, koko vehje menee vaihtoon. Tai kun löytyy helpompi ratkaisu mihin tahansa arkipäivän pikku ongelmaan, se otetaan käyttöön. Pääasia on että itse voidaan jatkaa entiseen malliin.
Hevosen kanssa tämä ei kuitenkaan toimi erityisen hyvin, hevosen käyttöliittymä lienee päivitetty joskus 10 000 vuotta sitten, ehkä.
Monet tahot korostavat nykyään säännöllisin väliajoin, että ympäristö tai olosuhteet pitää luoda sellaiseksi, että toiminta on turvallista, mukavaa, aurinkoista, sujuvaa tai ylipäätään sellaista, että kukaan ei pahoita mieltään. Olemme niin tottuneet siihen, että asiat ovat meidän kannaltamme paremmin kun muutamme toimintaympäristöä, silloin voimme porskuttaa edelleen itse vanhaan malliin.
Mutta se hevosen käyttöliittymä, kun se ei toimi niin. Hevosen voi kouluttaa ja käsitellä niin, että sen kanssa toimiminen on mukavaa, helppoa ja turvallista, mutta hevosen perusominaisuudet säilyvät silti ennallaan. Ja niiden ominaisuuksien kanssa toimittaessa ihmisen on muutettava omaa käytöstään, jotta toiminta olisi edelleen mukavaa, helppoa ja turvallista. Hevoset pelästyvät, jännittyvät, ilottelevat, ryntäävät, pukittelevat, nousevat pystyyn, kääntyvät salamana ympäri, piehtaroivat välittömästi harjaamisen jälkeen, ovat vinoja ja liikkuvat hitaammin oikealle kuin vasemmalle. Eikä se useinkaan siitä vaihtamalla parane. Kun hankimme uuden, paremman ja suorituskykyisemmän hevosen tilalle, se tekee nuo samat asiat, mutta nopeammin ja vahvemmin.
8-kulmaisten puomien aikaan opittiin nopeasti vetämään varpaat alta pois kun hevonen siirsi jalkaa. Kokemus opetti. Opittiin väistämään vetämällä kylki sivuun kun hevonen yritti purra. Jos hevonen pyöri, se sidottiin kiinni. Tavaroita ei jätetty käytäville ja ovet avattiin auki asti kun hevosia kuljetettiin tallista ulos ja talliin sisään. Hevosia harjattiin jotta ne pysyisivät puhtaana ja kiikkerillä hevosilla ratsastaessa tuli hyvä tasapaino. Kun tiputtiin, noustiin takaisin kyytiin. Hevosen ei niin käytännölliset, joskus ihmisen kannalta epämukavat ominaisuudet tekivät meistä nopeampia, ketterämpiä, paremmalla maalaisjärjellä varustettuja. Oma käytös ja toimintapa muutettiin niin, että pärjättiin hevosten kanssa, niiden oikeastikin nykypäivän mittapuun mukaan vihaisten ja hankalien kanssa. Monesta hankalasta ja vihaisesta tuli sen vuoksi ajan kanssa kiltti, mukava ja helppo käsitellä. Muistatko? Tiedän että muistat.
Käyttöliittymäyhteiskunnassa on toimimaton vehje aina vaihdettavissa, mutta kehittääkö se meitä ihmisinä? Mitä ominaisuuksia? Olemmeko sen jälkeen nokkelampia, fiksumpia ja loogisempia? Vai vain mukavuudenhaluisempia ja alhaisemmalla stressinsietokyvyllä varustettuja?
Kun hevonen on oma itsensä, iso, vahva, nopea ja pelkää ihmisen mielestä käsittämättömiä asioita, paras ratkaisu on päivittää oma käyttöliittymä. Ryhtyä nopeammaksi, herkemmäksi, valistuneemmaksi ja rauhallisemmaksi niin että hevonen voi olla mukava, kiva ratsastaa ja helppo käsitellä. Jos hevonen on vino ja vahva, tee itsestäsi suorempi, tasapainoisempi ja hyväkuntoisempi. Auringon paistetta joka päivälle se ei takaa, mutta sateella on luonnossa kauniita harmaan sävyjä ja kun hevonen on loimitettu, itsellä kuppi kuumaa kädessä ja suitset odottavat putsaustaan, siinä on kaikki.
Minkki Peltonen
Ratsastuksenopettaja
Ratsastajan luut
Liikumme ja ratsastamme aina oman kehomme kautta -meillä on jokaisella oma luinen rakenteemme erilaisine mittasuhteineen.
Luiden pituus vaihtelee jo koon mukaan, mutta myös luiden pituudet suhteessa toisiinsa ovat erilaiset. Yhdellä ratsastajalla on pitkä reisiluu ja lyhyt sääriluu, kun taas toisella on lyhyt reisiluu ja pitkä sääriluu. Jalkojen kulmat aiheuttavat vipuvarsia suhteessa toisiinsa ja näin ollen heijastuvat jalan paikkaan ja lantion asennon kautta koko selkärankaan, joka ottaa vastaan hevosen liikettä. Miten tämä vaikuttaa ratsastukseen?
Sama luiden pituuksien muodostama ero on käsien luissa, eri ihmisillä on täysin erimittaiset luut olkapään ja kyynärpään välillä sekä kyynärpään ja nyrkin välillä, jotka myös muodostavat linjat ja kulmat kohti hevosen suuta ohjan kautta. Voiko ratsastaja pitää käsiään samassa paikassa sään molemmin puolin ja tietyllä korkeudella? Jos käsien luiden linjat asettuvat vääriin kulmiin on ratsastajan vaikea seurata hevosen liikettä kädellä eteenpäin, vaan liike suuntautuu helpommin taakse, ylös tai alas. Tähän vaikuttaa myös hevosen koko ja kaulan pituus.
Ratsastajan lantion asento vaikuttaa aina hevosen liikkeeseen. Ja istuntahan on yksi tärkeimmistä avuistamme vaikuttaa. Lantio on luinen kehikko, jossa hyvin pientä joustoa tuottaa si-nivel ja häpyluuliitos, muita joustavia osia lantiossa ei olekaan. Tällöin liike tulee reisiluunpäiden liikkeestä lonkkakuopissaan nilkkanivelen ja polvinivelen kautta, sekä selkärangasta. Mikä on selkärankasi liikkuvuus ja voima vaikuttaa lantiosi liikkeeseen? Tunnistatko omasta kehostasi reisiluun pään liikkeen lonkkakuopassa keskipisteensä kautta? Reisiluunpään rakenne ja paikka sekä lantiomme rakenne vaikuttavat siihen miten löydämme asentomme hevosen selässä. Reisiluuhun tulee aina aukikierto istuessamme hevosen selässä, mutta se miten aukikierto tapahtuu vaikuttaa taas lantion asentoon. Lantion asentoon vaikuttaa lantionrakenne, reisiluunkuopan paikka ja asento suhteessa hevosen ja satulan leveyteen sekä hevosen liikkeen suuruuteen.
Lantio on jokaisella ihmisellä erilainen ja reisiluunpäät kiinnittyvät lantioon täysin eritavalla ja erilaisissa kulmissa. Kuten kuvista voit huomata.
Voiko liike kahdella ratsastajalla tulla samalla tavalla ja samassa asennossa läpi kehon? Ei mitenkään!
Elämämme aikana hankitut lihaskireydet vetävät myös luita pois kehomme optimiasennosta, esim. jalkojen lihasten kireys ja lihasten epätasapaino vaikuttavat tapaamme liikkua ja ratsastaa, vaikuttaen lantion ja selkärangan asentoon hevosen selässä. Puhumattakaan ryhdin vaikutuksesta ratsastusasentoon. Ryhti vaikuttaa suoraan myös käsiemme ja jalkojemme asentoon, muuttaen niiden kulmia suhteessa rintakehään ja lantioon. Ratsastamme siinä kehossa jossa päivittäin elämme, emme voi ottaa kaapista mukaan ratsastuskehoa joka toimisi jotenkin paremmin…
Ratsastajan istunnan voisi ajatella olevan vipuvarsien liikettä suhteessa toisiinsa, kun vipuvarret ovat oikeassa kulmassa toisiinsa nähden liikkeeseen mukautuminen ja vaikuttaminen on helpompaa, kun luut linjautuvat oikein voivat myös lihakset aktivoitua oikein. Luiden asentoon vaikuttavat paljon lihaskireydet, lihasepätasapaino, syvienlihasten voima ja aktivoituminen.
Haasteena onkin löytää jokaisen ratsastajan kehosta asento jossa luiden asento tukee ratsastajaa ja auttaa hevosta liikkumaan paremmin. Tämä vaatii ratsastajalta oman kehon tuntemusta, sekä opettajilta ja valmentajilta ymmärrystä kehonmittasuhteiden vaikutuksesta kokonaisuuteen, onhan tavoitteenamme aina hyvässä asennossa istuva ratsastaja joka mukautuu pehmeästi hevosen liikkeeseen.
Liikumme luilla, lihakset tukevat ja liikuttavat luita – tai estävät niitä liikkumasta!
Sanna Siekkinen
Method Putkisto Huippuliikkuja ohjaaja ja ratsastuksen opettaja.
Voisiko pallot pyöriä uuteen suuntaan?
Ajatuksia ratsastajan ja hevosen liikkeen suunnasta.
Sosiaalinen media on tuonut viime aikoina julkisuuteen ikäviä tosiasioita hevosen koulutuksesta. Tällaiset videot eivät ole mukavaa katseltavaa, eivätkä todellakaan lisää lajimme arvostusta niin harrastajien kuin päättäjienkään parissa. Kuitenkin ne ovat herättäneet keskustelun aiheesta. Ja hyvä niin.
Toki jokaisesta ratsukosta saadaan myös negatiivisia kuvakulmia kun kuvataan liikettä sopivalla hetkellä. Tämän me jokainen tiedämme. Vaaditaankin oikeanlaista suhtautumista asioihin ja tervettä maalaisjärkeä, kuitenkaan totuutta ja asiatonta hevosen kohtelua peittelemättä.
Pitkin vuotta on lehdistä ja sosiaalisesta mediasta saanut lukea artikkeleita erinäisistä hevosen ratsastukseen ja koulutukseen liittyvistä asioista. Onko hevosen muoto ylhäällä, alhaalla, edessä vai takana? Millaisia kuolaimia käytetään vai pitäisikö ne kieltää kokonaan? Nämä kaikki ovat hyvää keskustelua hevosen paremman koulutuksen ja ratsastuksen puolesta.
Keskusteluissa ja artikkeleissa joihin olen törmännyt loistaa poissaolollaan yksi erittäin merkittävä asia – ratsastajan mukautuminen hevosen liikkeen suuntaan. Mukautumisen suunnasta ollaan montaa mieltä, mutta sen vaikutukset hevosen liikkumiseen ja esimerkiksi kuolaimen vaikutukseen suussa ovat valtavat. Istunnasta kirjoitetaan paljon ja kehonhallinta on kuuma puheenaihe kaikkien huulilla. Mutta pelkkä kehonhallinta ja istunnan asento ei riitä, jos ratsastaja ei mukaudu hevosen liikkeen suuntaan koko kehollaan. Tämä kuulostaa itsestään selvältä mutta sitä se ei todellakaan ole!
Hevosen liikemekaniikkahan työntää liikettä eteen ja ylöspäin, mutta hyvin usein ratsastaja mukautuu hevosen liikkeeseen kädellään ja istunnallaan taakse ja alaspäin. Kun hevonen pyrkii työntämään liikettä takajaloista selkärankansa, kaularankansa ja lapojensa kautta eteenpäin, ratsastaja vaikuttaa samalla hetkellä taaksepäin estäen hevosen liikkeen suuntaa. Kuolaimenhan tulisi liikkua hevosen kaulan, pään ja suun mukaisesti eteenpäin eikä sitä vastaan. On turha jarruttaa jo eteenpäin lähtenyttä voimaa! Pidätteen tulisi suuntautua hetkeen jolloin hevonen kykenee jarruttamaan takajaloillaan, muutoinhan liike katkeaa usein juuri lavoista ja selästä joiden tarkoitus olisi päästä eteen ja ylös! Kun hevonen ei kykene työntämään liikettä kehonsa läpi eteen, liike suuntautuu muualle esim. kuolaimen taakse. Hevonen joutuu myötäämään kaulanikamistaan taaksepäin ja esim. jännittämään selkälihaksiaan. Katsoessamme hevosen liikettä tulisi kaulan, lapojen ja jalkojen liikkua samaan suuntaan, kaulanikamien ei pitäisi joustaa taaksepäin jalkojen ja lapojensa työntäessä liikettä eteen.
Olemme hevosillemme velkaa mahdollisimman hyvän oman kehomme liikkeenhallinnan suhteessa hevosen liikkeeseen. Tiedostammeko hevosen liikemekaniikan rytmin ja kykenemmekö vaikuttamaan liikkeeseen oikeaan aikaan estämättä hevosen luonnollista liikettä. Kun hevosen ei tarvitse taistella omaa liikettään vastaan ja kompensoida liikkeen suuntaa voi hevonen suorittaa tehtävänsä ilman jännitystä ja vastustelua.
Vaikka ratsastajina ajattelisimmekin periaatteessa liikettä eteenpäin, on meillä jokaisella erilainen keho. Selkärankamme ja lantiomme ovat erilaisissa asennoissa ja käsivarsiemme ja jalkojemme luut ovat eri mittaiset. Hyvin pienet luiden linjojen muutokset vaikuttavat liikkeemme suuntaan. Esim. missä asennossa selkärankasi rotaatioliike muuttuu eteenpäin suuntautuneesta liikkeestä taaksepäin suuntautuneeseen vaikuttaen kätesi joustoon. Puhumattakaan lantion ja reisiluun asennosta jotka voivat helposti muuttaa istuinluiden liikesuunnat erisuuntaan kuin hevosen liike. Nämä linjat ja asennot tulisi hakea jokaisen ratsastajan kehosta erikseen ja myös suhteessa hevosen kokoon ja satulaan. Aistimmeko hevosen takajalkojen, selän, etujalkojen, lapojen, kaulan ja suun liikesuunnat kehossamme, jotta voimme auttaa hevosta liikkumaan oikein?
Ymmärrämmekö tarpeeksi ihmisen kehon toiminnasta ja liikkeestä jotta voimme mukautua oikein liikkeeseen, jolloin myös hevonen pystyy suoriutumaan tehtävistään rentona ja tyytyväisenä. Ihmisen ja hevosen liikemekaniikkaa vastaan on turha taistella!
Opitaan yhdessä lisää hevosesta ja ihmisestä – tuloksena on tyytyväisempi hevonen ja onnellisempi ratsastaja!
Sanna Siekkinen ratsastuksenopettaja, ratsastuskouluyrittäjä, Method Putkisto Huippuliikkuja ohjaaja ja liikkeen analyytikko.